Nauti matkasta

Meillä miehillä on usein tarve kilpailla ja olla parempia. Olla nopeampi kuin viime kerralla, olla nopeampi kuin joku toinen. Tänä aamuna kun kävin lenkillä, tunsin nauttivani matkasta. En juossut kieli vyönalla, vaan sopivaa vauhtia, jotta pystyin myös nauttimaan matkasta.

Ohessa kuva lenkkikaveristani eilisaamulta.

Alkuinto alkaa loppumaan

Tällä viikolla liikunta on ollut vähän tuskaisaa. Ei millään huvittaisi eikä viitsisi. Olisi kiva jättää väliin yksi päivä ja miksei toinenkin. Olen kuitenkin asettanut itselleni tavoitteen toteuttaa triathlonin sprinttimatkan kesällä halukkaiden perheenjäsenteni kanssa, joten on vain pakko painaa ja tehdä vaikka vähemmän, mutta periksi ei anneta.

Juoksu ei kulje

Olimme poikani kanssa puhuneet usean päivän ajan pidemmästä lenkistä. Niinpä reilu viikko sitten lähdin innolla juoksemaan vähän pidempää lenkkiä poikani kanssa. Edellisenä päivänä olin pitänyt lepopäivän, joten kaikki piti olla valmiina lenkkiä varten. Lämmittelimme lyhyellä juoksulla, venyttelimme ja lähdimme juoksemaan. Tuntui kuitenkin ettei juoksu kulkenut oikein missään vaiheessa, vaan jalat tuntuivat raskaalta ja juokseminen tuntui rankalta, vaikka vauhti oli hiljaisempi kuin aiemmilla lenkeillä. Täytyi vain todeta että ihminen ei ole robotti, välillä on parempia päiviä ja välillä huonompia päiviä. Vaikka kuntoilu ei nappaa tai kulje niin ei kannata lannistua, sillä huomenna on uusi päivä ja uusi mahdollisuus.

Liikunnan iloa

Neljä viikkoa sitten löysin liikunnan ilon jälleen. Olin edellisen viikon lopulla käynyt useammin lenkillä ja maanantai aamuna kun lähdin n. 2 km aamulenkille ennen etätyöpäivää tuntui kuin ensimmäistä kertaa viiden vuoden jälkeen lenkki kulki kevyesti. Se tuntui mahtavalta ja siitä innostuneena aloitin säännöllisen lenkkeilyn. Kaksi viikkoa sitten kasvatin lenkin pituuden n. 3 km mittaiseksi ja tuntui mahtavalta huomata että pystyin siihen. Olen myös huomannut että näinä kahtena viikkona olen nukkunut paremmin.

Edistymistä ei havaittavissa - tarve lisämotivaatiolle

Kuukauden jälkeen ei kunto ollut kovinkaan paljon kohentunut ja pohdin pääni puhki mitä asialle voisi tehdä. Sain ystävältäni vinkin ja niinpä päätimmme perheenä hakea tuettua hyvinvointilomaa Pajulahdesta. Lomaan kuului ohjattua liikkumista aamupäivisin ja iltapäivisin, sekä vapaaehtoista liikkumista näiden lisäksi. Saimme loman ja siitä kipinän liikunnan lisäämiseen elämässämme. Samalla huomasimme sen kuinka tärkeätä on liikkua porukalla (tai jonkun kanssa) ja kuinka joskus tarvitaan ohjausta, jotta löytää uusia tapoja liikkua.

Jotain tarttis taas tehdä ...

Se kaikki hyvä mitä olin saanut aikaan vajaa 5v sitten on hävinnyt kuin tuhka tuuleen. Pitkäjänteisellä harjoittelulla, hiellä ja tuskalla hankittu kunto hävisi nopeammin kuin mitä sen hankkimiseen oli mennyt. "Kiireinen" elämä oli ajanut minut tilanteeseen, että liikunta oli jäänyt kakkossijalle niin pitkään, että kunto oli romahtanut. Niinpä päätin joulukuussa 2019 aloittaa jälleen liikkumisen ja aloittaa se käymällä lenkillä.
Ensimmäiset kerrat olivat tuskallisia ja myös suuria pettymyksiä. Kunto oli tosiaan aivan nolla ja kävelyn määrä lenkillä oli pelottavan suuri. Sain kuitenkin itsestäni irti käydä lenkillä 1-2 krt/vko.