Tänä aamuna oli aika haastaa itsensä ja suorittaa viiden vuoden tauon jälkeen kymmenesosatriathlon. En osallistunut kilpailuihin, vaan suoritin sen itsekseni. Olo tuntui siltä, ettei siitä mitään tule, todennäköisesti tulisin keskeyttämään sen. Päätin kuitenkin antaa kaikkeni ja mennä niin pitkälle kuin pääsisin. Poikani souti minut aiemmin mitatun puolen kilometrin päähän järvelle ystävänsä kanssa, josta aloitin uinti osuuden. Aloitin ehkä vähän liian kovaa ja se tuntui koko uintimatkan. Aika oli kuitenkin hyvä 500 metrille 11:04.
Uinti osuuden jälkeen alkoi pyöräilyosuus. Pyöräilin äitini vanhalla pyörällä, koska en ollut muuta jaksanut tuoda paikanpäälle. Pyöräily lähti hyvin liikkeelle ja tuntui että selviänköhän tätä vauhtia loppuun asti, mutta selvisin ja vauhti jopa hieman kasvoi loppupuoliskolla. Keskivauhti 15 km pyöräilyllä oli 23,5 km/h ja aika 38:28 Mukana matkassa oli urheilujuomapullo ja pullokotelona toimi tyhjä maitopurkki viritettynä pyörään kiinni.
Pyöräilyn jälkeen alkoi juoksuosuus. Jalat oli aivan tönkkönä juoksuun lähtiessä ja tuntui että mitenkähän tästä selvitään. Vauhti oli kuitenkin yllättävän hyvä ja jalat vain kulkivat. Juoksustakin tuli tosi hyvä aika neljälle kilometrille, keskinopeus 10,1 km/h ja kesto 23:56. Viimeinen puoli kilometriä oli yhtä tuskaa, mutta selvisin kuin selvisinkin loppuunsaakka.
Annoin kaikkeni ja ylitin itseni, tein jotain mihin en itse uskonut. En kuitenkaan päässyt tavoitteeseeni suorittaa Triathlonin Sprinttiä, jossa kaikki matkat olisivat olleet vähän pidempiä, mutta olen tyytyväinen tähän, tämä oli juuri sopiva minulle. Olen ylpeä itsestäni. Katsotaan milloin jälleen seuraavan kerran.
