Kiitos

Haluan kiittää erityisesti vaimoani, joka kannusti, hankki minulle personal trainerin, hieroi kipeitä lihaksiani, kannusti kun olin masentunut ja kannusti lastemme kanssa minua aivan mahtavalla tavalla.

Suurkiitokset myös personal trainerilleni ja uimaopettajalleni siitä että opin uimaan rintauintia oikealla tekniikalla ja että teit minulle harjoitusohjelmia ja ruokavalioita, joita melkein noudatin.

Kiitos kuuluu myös rakkaalle veljelleni, joka teki kisasta paljon jännittävämmän, lähtemällä kisaan mukaan ja soittamalla aina silloin tällöin ja kertomalla miten hän on harjoitellua ja sitä kautta saanut minutkin tekemään enemmän kuin mitä olisin ilman häntä.

Sekä kiitos teille kaikille ystävilleni, jotka olette kannustaneet tai edesauttaneet minua kyseisessä kisassa.

KIITOS!

Kevään harjoittelun tulokset

Heräsin 3:30, eikä uni enää maittanut. Ajatukset pyörivät kilpailussa ja kaikesta siihen liityvästä. Seitsemältä automme starttasi koko perhe kyydissään ja lähdimme kohti kilpailupaikkaa. Kilpailupaikalla ilmoittauduin poikani kanssa kisaan, sen jälkeen lähdin ystäväni luokse hakemaan kilpapyörää lainaan kisaa varten. Laitoimme satulan oikealle korkeudelle ja sen jälkeen harjoittelin hieman vaihteiden vaihtoa, sillä en ollut ajanut vuosikymmeniin ratasvaihteisella polkupyörällä. Pyöräilin sieltä kisapaikalle n. 6 km ja siinä ehdin jo tehdä sellaiset vaihteiden vaihdot että ketjut lähtivät pyörästä. Ihmettelin asiaa ensin, mutta veljeni opasti minua, ettei kympiltä voi vaihtaa suoraan viitoselle, vaan ketjun pitää olla suoremmassa ennen ison rattaan vaihtoa.

Ilma oli koko päivän aivan loistava, ja veden lämpötilaksikin mitattiin 20 astetta. Kaikki oli kohdallaan kisan aloittamista varten.
Poikani selvitti oman kisansa hienosti ja tuli kolmanneksi (neljästä) omassa sarjassaan.

Sitten oli minun vuoroni, jännitys oli kova. Kannustusjoukkoni, perheeni ja ystäväni kannustivat minua kovasti. Lähtö törähdyksen jälkeen alkoi armoton kauhominen. Siinä sai moni jalastani, kun lähdin uimaan rintauintia, mutta niin sain minäkin. Sadan metrin jälkeen alkoi jo tuntua, että tuleekohan tästä mitään, kun voimat alkoivat jo huveta ja matkaa vielä pitkälti jäljellä. Puolessa välissä löysin loistavan linjan ja pääsin uimaan omaan tahtiini. Loppusuoralla uijat olivat lähekkäämmin ja yhdessä vaiheessa huomasin, että kummallakin puolella oli uimari ja he uivat toisiansa kohti, joten tuli pienen tauon paikka, kunnes taas pystyi uimaan. Uintiosuuden jälkeen oli n. 150 metrin juoksu vaihtopaikalle jolloin sain valtavat kannustukset kannustusjoukoltani.

Vaihto sujui ihan kohtalaisesti ja sitten pyörällä menoksi ja matkaani sain myös kannustukset kannustusjoukoiltani. Reitti alkoi heti pienllä ylämäellä ja sen jälkeen isommalla alamäellä. Kun matkaa oli n. 2,5 km täyskäännökseen niin alkoi ensimmäiset kilpailijat tulemaan vastaan. Täyskäännöksen jälkeen alkoi loiva ylämäki, jonka päässä sain urheilujuomaa ja voimia tuli taas lisää. Kokonaisuutena pyöräily sujui hyvin ja olen tyytyväinen suoritukseen.

Pyöräilyn jälkeen vuorossa oli juoksu osuus,  ja se alkoi tietysti kannustusjoukkojen kannustamana. Siinä vaiheessa tuntui, että olin jo aika poikki. Ei auttanut muuta kuin vain mennä ja antaa jalkojen viedä eteenpäin, vaikka voimia ei tuntunut enää olevankaan. Pikku hiljaa sitä huomasi, että ehkäpä tämä tästä, kun huomasi matkan etenevän. Viimeinen kilometri tuntui raskaalta, mutta toisaalta voimia antoi se, että tiesi maalin lähestyvän.

Vihdoinkin maali häämötti ja kannustusjoukot kannustivat vielä viimeisillä metrillä minut jouksemaan ja antamaan kaikkeni. Olo oli väsynyt, mutta mahtava, että olin tehnyt sen. Sain melko nopeasti tietää suoritusaikani ja VAU, ne olivat aika uskomattomat, vaikka juoksuosuutta olikin lyhennetty n. 800 m turvallisuus syistä. Lisäksi tieto että vihdoinkin pikkuveli voitti isoveljen, oli mahtavaa. Yhdeksän vuoden ikäero on vihdoin kääntynyt minun edukseni.

Tässä siis kisani ajat:
- uinti 500 m ja n. 150 m matka vaihtopaikalle, 14:05
- vaihto, 2:29
- pyöräily 15 km, 35:17
- vaihto, 0:30
- juoksu n. 3,2 km, 17:01
YHTEENSÄ 1:09:22

Sijoitukseni oli 24. Osallistujia miesten kisassa oli 44.

Yhteislähdössä oli n. 115.

Vaihto suoritettu ja pyöräily alkakoon.

Maali lähestyy ja voimat jo vähissä.

Jälkipuintia kisan jälkeen veljeni kanssa.

Osallistumismitali

222

Huomisaamuna klo 7:00 on lähtö kohti Kangasalaa. Ensin huolehditaan poikamme matkaan ja sen jälkeen itseni. Neljä lastani ja vaimoni lähtevät kannustamaan, ja sen jälkeen kisan jälkipuinnit ystäväni perheen luona.

Jännitystä alkaa jo olla ja mietityttää muistaako kaikki asiat mitä pitää muistaa, kuten uinnin jälkeen ensin numerolappu, sitten kypärä ja vasta sen jälkeen saa ottaa pyörän.

Saas nähdä saako nukutuksi ja mitä huomisesta oikein tulee.

Niin tuo 222 on siis kilpailjanumeroni, tervetuloa kannustamaan.

Lihakset kipeinä ...

Tänään piti ottaa rennosti, mutta eipä siinä niin käynyt. Vaimoni on tämän viikon alusta alkaen ryhtynyt liikkumaan/urheilemaan. Minä tietysti haluan tukea häntä kaikin mahdollisin keinoin, jotta hän voisi myös kokea liikunnan iloa ns. endorfiinejä. Hän on vakuuttunut, ettei hän pysty sellaista kokemaan.

No kuitenkin hänen ehdotuksestaan pyöräilimme kahden kilometrin päähän ja lähdimme sieltä rullaluistelemaan. Koska omasta pyörästäni on kumipuhki (vieläkin), niin jouduin ajamaan poikani pyörällä. Vaimoni mielestä se oli hassun näköistä. Kaksi lastamme tulivat myös pyöräillen mukaamme.

Rullaluistelua tulikin sitten vajaa 10 km yhtä putkeen, mikä oli loistava saavutus vaimolleni ja itse asiassa minullekin. Rullaluistellessa ihailin rakasta vaimoani niin tiukasti, että yhdessä vaiheessa luistelin ojan pientäreelle ja melkein tein niin hienon lennon, kuin mitä hauskoissa kotivideoissa yleensä näkee. Mutta ihmeen kaupalla pysyin pystyssä.

Loppupäivän tein terassiamme betonilaatoista. Tämän päivän aikana taisi liikkua n. 900 kg laattoja käsieni kautta. Tästä seurasikin että käden tietyt lihakset ovat aikas kipeinä, että se siitä rennosti ottamisesta.

Onkohan pyörä vähän liian pieni minulle?

Malttaako löysäillä

Tällä viikolla se sitten on. Kymmenesosatriathlon on lauantaina ja nyt pitäisi ottaa tämä viikko rennommin. Mutta miten siinä voi onnistua, kun juuri nyt tekisi mieli treenata oikein kunnolla että pärjäisi kisassa.
Lähdin tänään uimaan ihan huvikseni ja niinhän siinä sitten kävi että rantaan tultiin vasta kun olin uinut n. 800 m. Ei ole helppoa ottaa rennosti kun kisat lähestyvät, mitenkähän tässä vielä käy...

Yllätyksiä matkan varrella

Tänään lähdin treenaamaan pyöräilemistä 12-vuotiaan poikani kanssa. Hän osallistuu myös triathlon kisoihin (matkat ovat lyhyemmät kuin minulla). Hän ei ole juuri harjoitellut kisoihin (pelaa tosin jalkapalloa ja liikkuu muuten paljon), joten luulin pärjääväni hyvin hänelle. Pyöräilin pari ensimmäistä kilometria rauhallisesti lämmitellen ja poikani pysyi hyvin perässä. Sitten lähdin vetämään täysiä ja kas kummaa poikani pysyi perässä. Ehdin ajaa lähes 14 km niin kovaa kuin jaksoin ja poikani pysyi koko ajan perässä, kunnes kuului piuhh ja takakumi oli tyhjä. Sitten vaihdettiin pyöräily juoksuun, samalla pyörää taluttaen loput n. 4km.

Vähänkö olin ylpeä pojastani, joka jaksoi polkea niin kovaa ja siitä, että minäkin poljin ehkä jopa ennätysvauhtiani, kunnes matka tyssäsi.

Eilen vaimoni innostamana tulin hankkineeksi alennusmyynneistä hyvät juoksukengät, housut ja paidan. Näinköhän tämä vielä muuttuu välineurheiluksi.

Treenipyöräni, jossa tyhjä takakumi.
Lisäksi päällä uudet treenivarusteet.

Ylämäkeä

Eilen pyöräillessäni töihin 27 km, otin ensimmäiset 5 km rauhallisesti. Loppumatkan pyöräilin lähes niin kovaa kuin jaksoin. Tavoitteenani oli 20km/h tuntivauhti. Mutta vaikka kuinka yritin ja tsemppasin itseäni, että olen kone, joka ei pysähdy vaan jaksaa ja jaksaa, niin ei se keskivauhti vaan noussut.

Olin melko lähellä tavoitetta jo ennen loppu ylämäkiä, mutta ylämäet laskivat keskinopeuden loppujen lopuksi 18,6 km/h. Se oli kuitenkin 0,1km/h parempi kuin 2 vko sitten.  :)

Korkeuskuvaaja työmatkastani.

Sadetta ja auringonpaistetta

Tänään pyöräilin töistä kotiin. Lähtiessäni töistä, oli pouta. Se piristi oloani kovasti, sillä olin asennoitunut sateeseen. Kilometrin pyöräilyn jälkeen sade kuitenkin alkoi ja niin pyöräilin 7 km sateessa, kunnes tuli pouta ja myöhemmin jopa aurinko ryhtyi paistamaan. Kotiin päästyäni oli sateen kosteus kuivunut ja tilalle tullut hien märkyys. Olo on ihme kyllä mahtava pitkän pyöräilyn jälkeen pl. kipeä takamus.